On niin kaunis asia tänävuonna. Ilmat ovat todella suosineet meitä. Ulkona vaan haluaisi olla, ei sisällä ollenkaan. Varjossa kyllä jo tuntee että syksyssähän me olemme vaikka aurinko niin kivasti meitä hellii. 

Niin hupaisia sanomisia lähtee pikkukoululaisestani. Liki jokapäivä on niin osuvia sanontoja että suunpielet nykii pakostakin ylöspäin. Pitäisi kirjata ylös heti näitten lohkaisujen jälkeen kun enhän minä niitä seuraavana päivänä sitten millään muista.

Koulun ensimmäinen vanhempainilta oli tälläviikolla. Mukavasti oli vanhempia paikalla vaikka ei jokaiselta lapselta. Vanhempaintoimikuntaan halukkuutta kysyttäessä ei kukaan ilmaissut kiinnostustaan. Niin minä sitten ajattelin että olkoon se sitten minä. Olin useamman vuoden lapsen ollessa päiväkodissa mukana toiminnassa ja ei se ollut mikään paha rasti. Pystyypähän ilmaisemaan oman mielipiteensä jos ja kun vanhempaintoimikunnalle niitä esitetään. Vaikutus mahdollisuudet kaupunkiin päin ovat paremmat kun jos esim. koulusta otetaan jossain asiassa sinne yhteyttä. Sen sai huomata jo päiväkodilla. Ja enpä usko että kokoontumista tulee kovin tiheään. Koulu on iso ja paljon oppilaita joten luulen tämän pestin olevan ihan antoisaa. Olen siis kiinnostunut lapseni koulunkäynnissä ja asioista jotka koskevat koulua.

Syksyn kauniista päivistä kiitollinen tänäänkin.