Tänään vuorossa oli perunapiirakoita. Kun eilinen päivä ei mennyt ihan kuin Strömssööössä. Aloitetaan siis eilisestä. "Yllätys" vieraita tulossa joten uuni lämpeemään ja kaappien sisältöä koluamaan. Tuloksena että kääretorttu lemoncurd+ kermavaahto täyte. Pinnalle kanelisokeria oli suunnitelma. 

Munat rikottu vatkauskulhoon ja sokerit perään. Käsivatkain päälle...skriiks! Mikä ääni siitä maninasta lähti, sitkeäsi enteilevästä äänestä huolimatta vispilät munien munien sekaan ja kone hyytyy täysin siinä sitten useampaan otteeseen virtakytkimen ränkyttämistä... Juu ei auta vaan käsinhän se sitten olis vatkattava. Rispektii vanhan ajan emännille. Viidenmunan sokeri vaahdoksisaaminen kesti ja kesti. Käsi puutuu ja sitten toinen ja käsien vaihdosten kautta vaahto vihdoin valmistui. Noh otetaas leivinpaperi pellille....ai mikä leivinpaperi niin se loppu! Noh nappäränä että onhan minulla silikoni alustoja. Ensimmäinen liian pieni 60 cm uunipellille. Seuraavaksi sitten sovittamaan isompaa silikoni alustaa joka siis osoittautuu aivan liian isoksi. Noh kyllä se siihen jotenkinasettuu lärpättämään.

Ajattelin kun vieraista yksi on lapsi samanikäinen kuin omani eli ekaluokkalainen niin vois piristää sitä tavis käärärin ulkonäköä. Pienen osan taikinaa värjäsin vihreäksi ja epämääräisiä kiehkuroita purdotin the " leivinpaperille". Hetkeksi uuniin kuviot pastumaan että ei sotkeennu koko taikina. Ai niin juu se silikoni alustahan oli siis liian iso ja mukavasti lärpähti uuniin soviteyyaessa kuvioiden päälle osittain, ja siitä sitten uunin seinälle suoristus yrityksen seurauksena. Eipä siinä mitään makuhan se on joka merkkaa ajattelin. Hetken paistumisen jälkeen pelti ulos ja kivasti silikoni muuten kuumenee ja ne %#%^* liika suuret lärpäkkeet polttivat niin mukavasti ranteita. Loppu taikina pellille ja hökötys uuniin. Pikkuisen käryn saattelemana kääretorttu pohja ulos uunista köh köh.

Kun vieraat olivat saapuneet heräsi yht äkkiä palovaroitin vinkumaan, sehän ei suinkaan herännyt siihen kun oli torpassa savua. Vekotin kestikin kokonaisen kuukauden ennenkuin meni rikki. Ja arvatkaa oliko meillä säästetty tuommoisesta kuittia...noh ei tietenkään.

Noh viel siihen kääräriin...ei tainnut tykätä oikeen kukaan. Eli sitä olis meillä viellä jäljellä....

Että semmoinen rentouttava leivontahetki eilen. Tänään oli paljon onnistuneempaa jälkeä ja makua leipomisen jälkeen. Perunapiirakat maistui kivasti koululaiselle välipalaksi ja muukin perhe niitä on masunahat napsuen syöty. Ja pitihän se ekanpellillisen jälkeen itse jo napata yks maistiaiseksi. Koululainen sai lämpimäisiä välipalaksi koulun jälkeen.

Perunamuussi siis joka piti eilen syödä mutku tulikii vieraita jäi hellalle.... Ja syötiin sit eilen myöhään illalla sit jotain aivan muuta.