Hilaisuus. Syksyn pimeydestä voi nauttia , kun siihen hieman pistää valoa tulemaan. Tunnelmallista kynttilöiden välkkyessä. Takassa ritisee rauhoittavasti puiden palaminen, suussa maistuu ihanasti salmiakki. Nyt kun olis vielä ollut salmiakki suklaata...mutta tyydyn just nyt perus salmariin. Kynttilöiden tuomaa valoa voisin tuijottaa vaikka kuinka. Ikkunasta kertaantuu liekit moneen kertaan. Ulkona on ihanan pimeää. Päivisin kun on harmaata ja ankeaa en piristy ollenkaan täsät vuoden ajasta, mutta nyt pimeällä on niin mukavaa.. 

Erinlaisia pikku askarteluja taas alkanut värkätä kun joulukin on jo melkein ovella..heh.

tulipa lapsukainen eilen laitettu ekanluokan koulukuvaan ihan unohdettuna. Eli äiti ei ollut muistanut että se oli just nyt. Tukka hapsottavana verkkarit jalassa ja mikä lie virttynyt paita päällä. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä lapsosen ekat koulukuvat. 

Muistan kuinka iseä ekan luokan koulukuvaus jännitti. Minulla oli päällä äitini ompelema punainen pikku takki ja siihen samasta kankaasta oleva olkalaukku. Hiukset äiti oli korkkiruuvvi kihartimella kihartanut. Kauhukseni kuvaaja alkoi kampaamaan sinisellä kammalla minun kauniita hiuksia.... Minä muistan sen kyllä hyvin. Mitä lie muistaa poika sit kolmen kymmenen vuoden peräatä...